| |
|
TV 3 lopetettu TV 2:n omistava Det islandske radioselskab A/S on äskettäin ostanut
TV 3:n toiminnasta vastaavan Islandsk multimedia A/S -yhtiön kaikki
osakkeet. TV 3:n osakkeenomistajat ovat puolestaan saaneet 9 %:n osuuden
radioyhtiöstä. Uutinen oli odottamaton, sillä yleisesti luultiin
TV 3:n valmistautuvan tiukempaan kilpailuun TV 2:n kanssa.
Islandsk multimedia A/S otti TV 3:n haltuunsa viime vuoden lokakuun lopulla
Det islandske tv A/S -yhtiön jouduttua luopumaan kanavasta, kuten NMN:n
edellisessä numerossa (4/96) kerrottiin. Yhtiön osakepääoma
korotettiin joulukuun lopussa 30 miljoonaan Tanskan kruunuun, ja sitä
suunniteltiin korotettavan vielä 15 - 20 miljoonaa lisää
tämän vuoden alussa. Nämä järjestelyt sekä
neljän TV 2:n palveluksessa olleen avainhenkilön palkkaaminen
näyttivät merkitsevän kilpailun kiristymistä Islannin
televisiomarkkinoilla. TV 3:n toiminnan uudelleensuunnittelun yhteydessä
huomattiin kuitenkin, että yhtiön pääomantarve oli suurempi
kuin aikaisemmin oli arvioitu eli ensi vuonna noin DKK 80 miljoonaa lainoina ja
osakepääomana. Kaiken kaikkiaan toimintaan todettiin tarvittavan 20 -
30 miljoonaa Tanskan kruunua luultua enemmän. Islandsk multimedia A/S
-yhtiön osakkeenomistajien ja Det islandske radioselskab -yhtiön
johdon välisissä neuvotteluissa tultiin lopulta siihen tulokseen,
että radioyhtiö ottaa omistukseensa Islandsk multimedia -yhtiön
ja samalla kilpailijansa TV 3:n.
Islandsk multimedia A/S -yhtiön uusi johtokunta päätti
ensimmäisessä kokouksessaan lopettaa TV 3:n ohjelmien
lähetykset. TV 2:n ei niin muodoin tarvitse tulevina vuosina
pelätä kotimaista kilpailua tilaus-tv:n taholta, joten sillä on
paremmat menestymismahdollisuudet odotettavissa olevassa kilpailussa
ulkomaisten satelliittiyhtiöiden kanssa. Sopimuksen mukaan
pyrkimyksenä on panna Det islandske radioselskab A/S -yhtiön
osakkeita myyntiin yleisille osakemarkkinoille pikapuoliin.
Kilpailuvirasto tulee todennäköisesti hankkimaan tietoja TV 2:n
ja TV 3:n yhdistämisestä ja tutkimaan, rikkooko se kilpailulakia.
Syy televisioalalla tapahtuviin toimenpiteisiin on kilpailuviraston mukaan
omistuksen keskittyminen yhä harvempiin käsiin. Kilpailuvirasto voi
kieltää tai peruuttaa liikeyritysten yhdistymisen, mikäli
virasto katsoo sen olevan välttämätöntä
kilpailun säilymisen kannalta, mutta sellaista ei kuitenkaan
toistaiseksi ole tapahtunut.
Opetusministeri Björn Bjarnason toivoo TV 2:n ja TV 3:n yhdistymisen
johtavan siihen, että tv-yhtiöt lopettavat toisiinsa investoimisen ja
käyttävät sen sijaan enemmän rahaa islantilaisen
ohjelmatoiminnan kehittämiseen. Hänen mukaansa yksityisten
tv-asemien yhdistäminen ei kuulu erityisesti ministeriön toimialaan,
mutta yleisradiolautakunta, joka on itsenäinen lautakunta, tulee
tarkastamaan prosessin. Lautakunta jakaa kanavat, ja toimiluvanhaltijoilla on
velvollisuus ilmoittaa sille muutoksista.
JG
Elokuvarahasto jakoi yhdeksän miljoonaa Neljä tuottajaa sai tukea Islannin elokuvarahastolta elokuvien tuotantoon
tälle vuodelle, ja kolmelle muulle luvattiin tukea ensi vuonna.
Tämän vuoden tuotantotuki jakautuu seuraavasti: elokuva Perler og
svin, jonka ohjaajana on Oskar Jonasson ja tuottajana Islannin elokuvakonserni
(Islenska kvikmyndasamsteypan), sai DKK 1,7 miljoonaa, elokuva Sporløst,
jonka ohjaajana on Hilmar Oddsson ja tuottajana Tnab, sai DKK 1,8 miljoonaa, ja
elokuva Dansen, ohjaaja August Gudmundsson ja tuottaja Isfilm, sai DKK 2,4
miljoonaa. Lopuksi myönnettiin vielä 2,2 miljoonaa Tanskan kruunua
elokuvalle Stikfri, jonka ohjaaja on Ari Kristinsson ja tuottaja Islannin
elokuvakonserni.
Käsikirjoitusten kirjoittamiseen myönnettiin miljoona Tanskan
kruunua.
Tukea annettiin kymmenelle käsikirjoitukselle, joista myöhemmin
tänä vuonna valitaan kuusi parasta, jotka saavat lisätukea.
Niistä valitaan lopuksi kolme parasta, joista kullekin
myönnetään 100.000 Tanskan kruunua. Rahastolla ei ole koskaan
aikaisemmin ollut jaettavanaan yhtä paljon rahaa - yhteensä noin
DKK 9 miljoonaa; elokuvarahastolle myönnettiin 2,5 miljoonan Tanskan
kruunun suuruinen lisärahoitus valtion tulo- ja menoarvion
parlamenttikäsittelyssä ennen joulua, ja rahaston hallitus
päätti käyttää sen
lyhentämättömänä elokuvatuotantoon.
Elokuvarahaston tuki on keskimäärin 25 % tällä
kierroksella tukea saaneiden elokuvien kokonaistuotantokustannuksista.
JG
Elokuvaohjaajat arvostelevat kaupunginvaltuustoa
Elokuvaohjaajien yhdistys on kiinnittänyt huomiota siihen, että
elokuvataide on lähes kokonaan syrjäytetty Reykjavikin kaupungin
kulttuuritoiminnassa. Eräässä ohjaajien julkilausumassa sanotaan
muun muassa, että kaupungissa on teattereita ja näyttelytiloja,
joiden toiminnasta Reykjavikin kaupunki vastaa joko kokonaan tai osaksi, mutta
elokuvasektorilla ei löydy yhtään elokuvateatteria, jolla olisi
kunnianhimoa ja tavoitteita esitellä ja näyttää elokuvia
taiteena tai joka täyttäisi sen tehtävän, joka ns.
cinemateekeilla on naapurimaissa.
Tässä yhteydessä viitataan yhdistyksen viime vuoden
syksyllä lähettämään asiakirjaan, jossa ehdotettiin,
että Reykjavikin kaupunki osallistuisi maan elokuvatuotantoon
myöntämällä vuosittaisen avustuksen Reykjavikin
elokuvarahastoksi nimettävään rahastoon. Rahaston tärkein
tehtävä olisi uusien projektien ja henkilöiden tukeminen
elokuvatuotannossa. Lisäksi rahaston varoilla perustettaisiin erityinen
elokuvateatteri, jonka tehtävänä olisi elokuvatarjonnan
monipuolistaminen ja islantilaisten ohjaajien tekemien elokuvien
esittäminen. Yhdistyksen hallitus tapasi myös kaupunginvaltuuston
puheenjohtajan, jonka huomiota kiinnitettiin siihen, että elokuvataide on
"yksi niistä taiteenlajeista, jotka ovat täysin syrjässä
kaupungin taide-elämälle myöntämän tuen
piiristä".
JG
300 projektia hakee tukea
ohjelmatoimintaan
Radioasemien kulttuurirahaston hallitus ilmoitti tämän vuoden
tammikuussa ohjelmatoimintaan tarkoitetun tuen hakumahdollisuudesta. Hakuaika
meni umpeen 8. helmikuuta. Siihen mennessä hakemuksia oli tullut vajaalta
300 projektilta 54 miljoonan Tanskan kruunun edestä. Projektien budjettien
loppusumma oli noin DKK 160 miljoonaa, mutta jaettavana on vain 5 miljoonaa.
Rahaston tavoite on radiotoimintalain mukaan "...antaa tukea sellaisen
kotimaisen ohjelmatoiminnan vahvistamiseen, joka tähtää
kulttuurialan edistämiseen ja valistukseen."
JG
Multimediaa kuulovammaisille Kuulovammaisten kommunikaatiokeskus on esitellyt multimediauutuuden, johon
kuuluuu kaksi osaa: Odinn ja Völundur. Odinn on islantilainen
synteettistä puhetta tuottava kone ja Völundur ohjelma, joka
liittää yhteen tekstin ja viittomakielen multimedian keinoin.
Ohjelmaa käytetään kielten opetusmateriaalin laatimisessa
kuulovammaisille. Työn alla on lisäksi materiaaliin liittyvä
sanakirjaohjelma. Molemmista ohjelmista on suurta hyötyä islannin
viittomakielen tutkimuksessa. Uutuus on epäilemättä suureksi
avuksi kuulovammaisten opetuksessa Islannissa, ja se avaa myös
mahdollisuudet kehittämis- ja myyntitoiminnalle kansainvälisillä
markkinoilla. JG
Islannissa Euroopan halvimmat Internet-maksut
Maaliskuun puolivälissä julkaistun OECD-raportin mukaan Islannin
Internet-käyttäjien verkkomaksut ovat pienet. 20 verkkotuntia
kuukaudessa maksaa islantilaiselle n. 35 US-dollaria, kun esim. saksalaiset
joutuvat maksamaan yli kaksinkertaisen summan.
Meksikossa, Irlannissa ja Itävallassa on korkeimmat hinnat, lähes
90 US-dollaria kuukaudessa. Amerikkalaiset Internet-käyttäjät
puolestaan maksavat samasta ajasta alle 30 US-dollaria.
TF/Daily News from Iceland
Palaa sisällysluetteloon
|
| |
|
Uusi asetus yleisradiolakiin Valtioneuvosto hyväksyi 28. helmikuuta uuden yleisradiotoimintaa koskevan
yhteisasetuksen. Asetus astui voimaan välittömästi korvaten
samalla mm. aikaisemmat asetukset kaapelilähetyksistä, mainonnasta
yleisradiossa sekä yleisradio-ohjelmien sponsoroinnista jne. Lisäksi
uuteen yhteisasetukseen on otettu mukaan 5.1.1996 säädetty asetus
lähiyleisradiosta.
Asetus sisältää yleisiä määräyksiä
mm. kansainvälisten sääntöjen soveltamisesta sekä
yleisradiotoimiluvan myöntämisestä ja käytöstä.
Eurooppalaisten ohjelmien kiintiöt Norjan televisiossa
Jotkin määräykset merkitsevät ETA-sopimuksen
televisiodirektiivin yksityiskohtaisempaa toteuttamista kuin tähän
saakka mm. eurooppalaisten ohjelmakiintiöiden kohdalla.
Vähintään 50 % television lähetysajasta (uutisia,
urheilulähetyksiä jne. lukuunottamatta) on varattava eurooppalaiselle
tuotannolle. Vähintään 10 % lähetysajasta (uutisia,
urheilulähetyksiä jne. lukuunottamatta) on varattava riippumattomien
televisioyhtiöiden tuottamille eurooppalaisille ohjelmille.
EFTA:n valvontaelin vaatii joka valtiolta tilastotietoja mm. uusien, ts.
viimeisen viiden vuoden aikana laadittujen ohjelmien osuudesta. Kun NRK, TV2 ja
TVNorge viimeksi raportoivat EFTA:lle/EU:lle, yhdelläkään
niistä ei ollut tilastotietoja uusista ohjelmista.
Mainonta
Lapsille suunnattuja mainoslähetyksiä koskeviin
määräyksiin on tehty joitakin muutoksia. Lasten mukanaoloa
mainoksissa ja muita seikkoja korostetaan arvioitaessa sitä, onko mainos
tarkoitettu erityisesti lapsille. Asetuksessa määritellään
myös, minkälaista ohjelmaa on pidettävä lastenohjelmana.
Kuluttaja-asiamies valvoo jatkossakin mainontaa ja lapsia koskevia
määräyksiä. Nykyisen käytännön mukaisesti
asetus sisältää määräyksen siitä, että
elokuvissa ja televisioelokuvissa sallitaan mainoskatkoja, mikäli ne
kestävät vähintään 20 minuuttia.
Kaapelilähetykset
Velvollisuus siirtää NRK:n ja TV2:n lähetyksiä
kaapeliverkossa säilyy samoin kuin velvollisuus siirtää
maalähettimistä lähetettäviä yleisen
paikallistelevision lähetyksiä. Kuten aikaisemminkin tarvitaan
tilaajien enemmistöltä suostumus muiden kanavien
lähettämiseen.
Jos kaapeliverkoissa siirretään ETA-maiden tai muiden Euroopan
neuvoston maiden rajat ylittävää televisiotoimintaa koskevan
sopimuksen allekirjoittaneiden maiden kanavia, joiden ohjelmissa on Norjan
määräysten vastaisia mainoskatkoja, lähettämistä
ei voi kieltää. Sitä vastoin muista kuin ETA-maista tulevissa
lähetyksissä suora mainonta voidaan kieltää.
Rangaistusmääräykset
Yhtaikaa yhteisen asetuksen kanssa astuivat voimaan yleisradiolain uudet
rangaistusmääräykset. Niissä todetaan, että mainos tai sponsorointisääntöjä rikottaessa voidaan vaatia
maksettavaksi rangaistusmaksu. Maksu voidaan laskea kahdella eri tavalla
riippuen siitä, onko rikkomus objektiivisesti mitattavissa vai onko se
osoitettava arvioinnin perusteella.
Kun mainosten määrää ja sijaintia koskevia
sääntöjä rikotaan, rangaistusmaksu lasketaan tietystä
summasta, joka kerrotaan rikkomishetkellä lähetystä seuranneiden
kuulijoiden tai katsojien lukumäärällä. Perussumman
pohjaksi otetaan yleisradioyhtiöiden mainoshinnat. Kun muita mainostai
sponsorointisääntöjä rikotaan, rangaistusmaksu lasketaan
arvioimalla, kuinka paljon sääntöjen rikkominen on
hyödyttänyt yhtiötä.
MU
Viestinten omistussuhteet - toimenpiteitä monipuolisuuden
turvaamiseksi Hallitus haluaa estää sellaiset lehdistön ja yleisradion
omistuskeskittymiset, jotka saattavat olla uhkana moninaisuudelle ja
todellisille mielipiteenilmausmahdollisuuksille. Lakiehdotuksessaan se ehdottaa
perustettavaksi valvontaelimen, jonka on määrä valvoa viestinten
omistussuhteita ja estää omistussuhteiden liiallista
keskittymistä (ks. myös NMN 3/96).
Valvontaelin
Valvontaelin voi puuttua asiaan, jos yksittäinen omistaja saa huomattavan
omistajanaseman kansallisella, alueellisella tai paikallistasolla eikä
lain tarkoitusta noudateta. "Huomattavalla omistajanasemalla" tarkoitetaan,
että yksittäinen omistaja yksin tai yhdessä muiden kanssa valvoo
yli 30 % maan päivälehdistön painosmäärästä.
Asiaan voidaan puuttua myös silloin, kun ostosta seuraa ristiinomistus
sellaisten omistajien välillä, joista kukin erikseen omistaa
vähintään 10 % maan päivälehdistön
painosmäärästä.
Arvioinnissaan valvontaelimen ei tule ottaa huomioon ainoastaan
omistajanasemaa samalla viestinsektorilla. Esim. yleisradioyhtiötä
ostettaessa kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon sekä yhtiön
omistama päivälehdistö että sähköiset
viestimet.
Aluksi lain on tarkoitus koskea ainoastaan
päivälehdistöä ja yleisradiotoimintaa, sillä
nämä ovat mielipiteenmuokkauksen kannalta tärkeimmät
tiedotusvälineet. Mutta valvontaviranomaiset voivat ottaa huomioon
myös muiden viestintyyppien omistussuhteet, ja laki voidaan laajentaa
koskemaan myös niitä.
Valvonta- ja valituslautakunta
Valtion viestinhallinnon on tarkoitus toimia valvontaviranomaisena. Sen
antamista tähän lakiin nojautuvista päätöksistä
voidaan valittaa erityiseen valituslautakuntaan. Valvontaelimen
riippumattomuuden turvaamiseksi kulttuuriministeriölle ei
myönnetä valtuuksia antaa ohjeita valtion viestinhallinnolle
omistuslakia koskevassa päätöksenteossa.
Tietoja omistussuhteista
Hallitus aikoo säätää lailla päivälehdistön
ja yleisradiotoiminnan omistussuhteita koskevan ilmoitusvelvollisuuden.
Omistussuhteita koskevien tietojen perusteella lukijat, kuulijat ja katsojat
saisivat tietää, kuka omistaa lehden, radio- tai televisioaseman, ts.
kenellä on mahdollisuus vaikuttaa toimitukselliseen
sisältöön esim. taloudellisten sijoitusten ja
toimittajanvaihdosten kautta.
Jotta toimituksellisen riippumattomuuden periaate olisi vielä paremmin
turvattu, hallitus aikoo säätää lain, jonka mukaan kaikilla
norjalaisilla viestimillä on oltava päätoimittaja, ja
päätoimittajan ja omistajan välisen suhteen on perustuttava ns.
päätoimittajanjulistukseen. Siinä todetaan toimituksellinen
vapaus suhteessa viestimen omistajaan ja yrityksen johtoon, toimittajan vastuu
välitettävästä sisällöstä, ja
päätoimittajan suoja toimitukselliseen ammatinharjoittamiseen
puuttumista vastaan.
Mikäli suurkäräjät yhtyy näihin ehdotuksiin,
saatetaan tehdä ehdotus viestintälaiksi, joka kattaisi sekä
omistussuhteita koskevat toimilupasäännöt,
päätoimittajan vastuun, toimituksellisen vapauden, ostojen valvonnan
ja velvollisuuden ilmoittaa omistussuheista.
Lakiehdotus ja suurkäräjien selonteko viestinten omistussuhteista
löytyvät hallituksen www-palvelimesta: http:/www.dep.no
MU
TV2 vältti mainoksettoman päivän Valtion viestinhallinto päätti 13.12.1995 vaatia TV2:lta yhden
mainoksettoman päivän rangaistukseksi siitä, että TV2:ssa
oli lähetetty enemmän mainoksia kuin mitä yleisradiolaki sallii.
Yleisradiolakia oli rikottu, koska TV2 lähetti 6.10.1995 tavallisten
mainosten lisäksi kahteen otteeseen TV Torget -nimistä
teleosto-ohjelmaa. Kulttuuriministeriö on valtion viestinhallinnon kanssa
samaa mieltä siitä, että TV Torget -ohjelmaa on
pidettävä mainoksena ja että se kuuluu siksi
yleisradiolainsäädännön mainosmäärää
säätelevien sääntöjen piiriin.
Ministeriö on kuitenkin kokonaisarvion perusteella
päättänyt peruuttaa valtion viestinhallinnon
päätöksen TV2:n rankaisemisesta. Arviossaan ministeriö on
mm. korostanut TV2:n sittemmin noudattaneen valtion viestinhallinnon
päätöstä ja painottaa lisäksi
päätöksestä kuluneen suhteellisen paljon aikaa.
MU
Palaa sisällysluetteloon
|
| |
|
Uudet toimiluvat Hallitus teki 12.12.1996 päätöksen Ruotsin television, Ruotsin
radion, Ruotsin kouluradion sekä TV4:n uusista toimiluvista. Luvat on
myönnetty ajalle 1.1.1997 - 31.12.2001. Mutta koska Ruotsin kouluradion
tulevaa asemaa paraikaa ollaan selvittämässä, se on - toisin
kuin muut - saanut kaksivuotisen luvan 1.1.1997 alkaen vuoden 1998 loppuun
saakka.
Entinen järjestelmä valtion ja ohjelmayhtiöiden välisine
sopimuksineen korvataan radio- ja televisiolain (1996:844) mukaan uudella
järjestelmällä, joka tarjoaa hallitukselle mahdollisuuden
asettaa erilaisia ehtoja yrityksille, joilla on lupa lähettää
televisiolähetyksiä ja valtakunnallisia radiolähetyksiä.
KE
TV4:n aluelähetykset Kuten NMN:n numerossa 4/96 kerrottiin, TV4:n aluelähetyksistä syntyi
kiivas keskustelu pian sen jälkeen kun TV4 oli saanut uuden toimiluvan.
Uusiin toimilupaehtoihin kuuluu mm. vaatimus alueprofiilin
säilyttämisestä. Toiminta tulee järjestää niin,
että lähetykset heijastavat eri puolilla maata tapahtuneita asioita.
Uusi radio- ja televisiolaki ei ole antanut hallitukselle mahdollisuutta vaatia
aluelähetyksiä ja -toimituksia.
Neuvottelujen päätyttyä kävi ilmi se vaara, että
TV4 jättää uusimatta sopimuksiaan 16
paikallistelevisioyhtiön kanssa. Näin ollen TV4:n aluelähetykset
loppuisivat useimmissa paikoissa. Hallitus, Centerpartiet (Keskustapuolue) ja
Folkpartiet (Kansanpuolue) päättivät joulukuun lopussa
yksimielisesti tukea niitä paikallistelevisioyhtiöitä, jotka
lähettävät ohjelmaa TV4:ssä. Sopimus merkitsee TV4:n
kannalta joitakin mainossääntöjen tarkennuksia. Yhtiö saa
lähettää mainoksia nykyisen 8 minuutin sijasta 10 minuuttia
tunnissa klo 19:n ja 24:n välillä. Muutokset eivät merkitse
sitä, että mainosten kokonaismäärän
lähetyksissä sallittaisiin lisääntyvän. TV4 saa siten
paremmat edellytykset jatkaa aluelähetyksiä.
TV4 on sopinut paikallistelevisioyhtiöiden kanssa aluelähetysten
jatkamisesta vähintään yhtä monella alueella ja
vähintään samassa määrin kuin nyt. Sitoumus koskee
koko toimilupakautta. Näin ollen paikallistelevisiotoiminta saa hyvät
kehitysmahdollisuudet mm. taloudellisia edellytyksiä ja
lähetysaikoja ajatellen.
Hallituksen ehdotuksen mukaan radio- ja televisiolakia
täydennetään siten, että hallituksen
myöntämään toimilupaan voidaan liittää
velvollisuus lähettää ja tuottaa ohjelmia eri alueilla.
Lainmuutoksen ehdotetaan astuvan voimaan 1.7.1997.
KE
Digitaali-tv yhtenäistetään Kulttuuriministeriö nimitti 27. tammikuuta pääjohtaja Gunnel
Färmin valmistelemaan maalähettimistä lähetettävien
digitaalisten televisiolähetysten aloittamista Ruotsissa. Hänen on
määrä ehdottaa, millä paikkakunnilla lähetykset
käynnistetään, sekä laatia televisioyhtiöille
yhteistyömuotoja teknisiä kysymyksiä varten. Sitä paitsi
Gunnel Färmin tulee arvioida, pitäisikö Ruotsin televisiolle
antaa mahdollisuus lähettää maksutelevisiota ja millä
ehdoilla.
Hallituksen esitys digitaalisista televisiolähetyksistä esitettiin
valtiopäiville 20.12.1996. Esityksessä ehdotetaan digitaalisten
maalähettimistä lähetettävien televisiolähetysten
käyttöönottamista asteittain, niin että valtiolla on
mahdollisuus ottaa kantaa asiaan vähitellen. Lähetysten on
määrä alkaa niin pian kuin mahdollista, mieluiten jo
syksyllä 1997.
Ensi vaiheessa lähetykset käynnistetään tietyillä
paikkakunnilla. Lähetyspaikat valitaan siten, että ne
täydentävät toisiaan esim. suurkaupunki-maaseutusuhteessa.
Jotta riittävän moni televisioyritys saisi tilaa, pitäisi
kullakin paikkakunnalla olla käytettävissä
vähintään kaksi lähetystaajuutta.
Gunnel Färm on työelämän tutkimusneuvoston johtaja.
KE
Lisää laadukkaita televisio-ohjelmia
Hallitus on nimittänyt professori Leif Furhammarin
selvittämään, mitkä toimenpiteet voisivat lisätä
kotimaisten laatutelevisio-ohjelmien tuotantoa. Leif Furhammar on
elokuvatieteen professori. Hän on tuottelias kirjoittaja, elokuvaaja
sekä radio- ja televisio-ohjelmien tuottaja.
Furhammarin on mm. tehtävä ehdotus kokeilutoiminnaksi, joka
auttaisi itsenäisiä tuottajia ja ohjelmayhtiöitä laatimaan
ja levittämään kotimaisia laatuohjelmia.
Televisiotarjonnan -- ja ulkomaisen tuotannon osuuden - kasvaessa vahva
kotimainen televisio-ohjelmateollisuus on tärkeä ruotsin kielen
säilyttämiseksi ja moninaisuuden turvaamiseksi, mutta myös
ruotsalaisen kulttuurin levittämiseksi ja työllisyyden
lisäämiseksi nopeasti kasvavalla alalla. Jotta Ruotsin televisio
tulevaisuudessakin pystyisi tarjoamaan virikkeitä muilta
kulttuuripiireiltä kuin angloamerikkalaiselta, on tärkeää
edistää kansallista televisiotuotantoa, niin että
televisio-ohjelmateollisuuden moninaisuutta tuetaan ja kasvua
edistetään.
Selvityksen on määrä olla valmis viimeistään
15.11.1997.
KE
Ruotsin kulttuuriverkko
Piitimen murteen kuunteleminen, eroottisen taiteen katseleminen, Selma
Lagerlöfin koottujen teosten lukeminen, Kjell Höglundin kuunteleminen
ja Linnén kuivattujen kasvien katsominen.
Kaikki tämä käy jo päinsä Internetillä, mutta
kaikki verkon kulttuurisivut löytyvät pian samasta webb-paikasta, kun
Ruotsin kulttuuriverkko toteutuu. Kulttuuriverkko mahdollistaa myös esim.
kirjojen, esineiden ja asiakirjojen haun korkeatasoisen hakumenetelmän
avulla - tietotekniikka kulttuurin palveluksessa.
"Tietotekniikka kulttuurin palveluksessa" on kulttuuriverkon rakentamista
käsittelevän sekä ehdotuksia kulttuurilaitosten yhteiseksi
tietotekniikkastrategiaksi antavan loppumietinnön otsikko.
Kehitteillä olevan Ruotsin kulttuuriverkon päätavoitteena on
saada ruotsalainen kulttuuri yhä useamman ulottuville yhteisen
www-kotisivun avulla. Kulttuuriverkko saattaa myös stimuloida omaa
luovuutta ja kulttuurielämään osallistumista, kulttuurin
tuottajien ja yleisön välisten yhteyksien
lisääntymistä sekä laajempaa yhteistyötä ja
kokemusten vaihtoa kulttuurilaitosten välillä. Mutta kulttuuriverkkoa
ei ole tarkoitettu ainoastaan vakiintuneita kulttuurimuotoja varten, vaan
siitä on tarkoitus tulla yhtä lailla erilaisten alakulttuurien
kohtaamispaikka.
Mietintö on luettavissa kotisivulla
http://www.regeringen.se/kulturnat
KE
Lahja Nuukiin
15.2.1997 vihittiin käyttöön Katuaq-kulttuuritalo
Grönlannin Nuukissa. Ruotsin valtio, Ruotsin elokuvainstituutti ja AB
Svensk Filmindustri lahjoittivat yhdessä elokuvateatterilaitteiston.
Näin Grönlanti sai ensimmäisen elokuvateatterinsa.
KE
Palaa sisällysluetteloon
|
| |
|
Pohjoismainen elokuva panostaa Helsinkiin
Ruotsalaisen Sandrews-yhtiön ilmoitus uuden elokuvateatterin
perustamisesta Helsinkiin pani vauhtia suomalaisiin mediamarkkinoihin.
Maan suurimpiin kuuluva tuotanto- ja jakeluyhtiö Finnkino, jonka
omistaa Rautakirja-konserni, jatkaa oman 14 salin elokuvateatterinsa
suunnittelua aivan Helsingin keskustassa sijaitsevaan Tennispalatsiin.
Yhdessä ne tulevat vähintään kaksinkertaistamaan
pääkaupungin elokuvasalien määrän, ja monet
pelkäävät, että useimmat muut elokuvateatterit joutuvat
lopettamaan toimintansa Finnkinon päinvastaisista lupauksista
huolimatta.
Norske Schibsteds Film A/S -yhtiön (mm. Norjan TV2:n osaomistaja) ja
Sandrewsin liittoutuminen laajalla pohjoismaisella rintamalla tekee
Sandrews-Metronomesta yhden Pohjoismaiden suurimmista elokuvateatteriketjuista.
Schibstedin hallintopäällikkö Eivind Thomsen sanookin suoraan,
että tavoitteena on tulla Pohjoismaiden suurimmaksi mediayritykseksi.
Syksyn ja talven aikana on elokuva- ja tv-alalla tehty yhä useampia
vastaavia liittoutumia (esim. Schibsted-yhtiön ja Tele Danmark
-yhtiön välillä), joiden syynä on pääomantarpeen
lisääntyminen. Media-alan höltyminen, tv-kanavien
lisääntyminen (neljäs maalähettimistä
lähetettävä kaupallinen tv-kanava aloittaa toimintansa Suomessa
kesällä), maksu-tv ja uudet ohjelmamuodot mm. Internetin kautta
luovat uusia markkinarakoja, ja kasvupotentiaali on valtava. Mutta se maksaa.
Uusia tekijöitä mediamarkkinoilla ovat mm. kansalliset
teleyhtiöt ja lehtitalot. Niistä tulee tärkeitä
yhteistyökumppaneita Euroopan markkinoiden valloittamisessa.
Mediayhtiöiden vallan keskittyminen yhä harvempiin käsiin ei ole
enää pelkästään globaalinen ilmiö.
Johanni Larjanko
Suomalaiset Internetin käytön kärjessä Suomalaiset eivät yleensä hidastele uuden teknologian
käyttöönotossa. Ja kun teknologiaa kerran ruvetaan
käyttämään, yleensä ei kestä kauan ennen kuin
suomalaiset ovat käyttäjämäärän suhteen maailman
kärjessä. Tämä koskee myös Internetin
käyttöä, joka on Suomessa saanut suuremman suosion kuin
useimmissa muissa maissa. Brittiläislehti The Guardian kirjoitti jokin
aika sitten, että Suomessa on 62 tietokonetta tuhannesta kytketty
Internetiin. Se on lehden mukaan enemmän kuin missään muussa
maassa ja yli puolet enemmän kuin esim. USA:ssa. The European -lehti
jatkaa kertomalla Arena 2000 -projektista, jonka tarkoituksena on mm. luoda
Helsinkiin virtuaalikaupunki. Paikallinen teleyhtiö HPY esittelee
multimediaverkon, jossa kaupungin asukkaat ja vierailijat kaikkialta maailmasta
voivat sukkuloida eri aktiviteettien välillä: käydä
ostoksilla ja konserteissa, osallistua etäopetukseen jne.
Mainittakoon, että myös kaikki Helsingin koulut on kytketty
Internetiin. Arena 2000 -projektia rahoittavat valtio ja
elinkeinoelämä miljardien Suomen markkojen investoinneilla. Vuonna
1997 tullaan käyttämään kaksi miljardia Suomen markkaa
600.000 opiskelijan ja 400.000 aikuisen kouluttamiseen Internetin
käytössä. Luvut ovat korkeita, kun ottaa huomioon, että
maan asukasluku on viisi miljoonaa. Ja ikään kuin se ei vielä
riittäisi: viime vuoden lopulla suomalaiset rynnivät kärkeen
myös matkapuhelinten määrässä. Brittijulkaisu Mobile
Communications (Financial Times) ilmoitti, että 1.12.1996 28,09
suomalaisella sadasta oli matkapuhelinliittymä. Ruotsin vastaava luku oli
samana ajankohtana 27,81.
Norja oli kärjessä vuonna 1995, mutta 1.12.1996 liittymiä oli
26,75 norjalaisella sadasta. Suomen liikenneministeriön luvut osoittavat
Suomessa olleen vuoden 1997 alussa yli 1,5 miljoonaa matkapuhelimen
käyttäjää. Lisätietoja osoitteesta
http://virtual.finland.fi/finfo/english/infotech.html.
TF/The European/Virtual Finland
Palaa sisällysluetteloon
|
| |
|
Media II: Tanskalle suurta hyötyä tukijärjestelmistä Media Desk Danmark -yhtiön johtaja Søren Stevns ilmoittaa,
että tanskalaiset yritykset ja yhdistykset ovat saaneet huomattavaa tukea
useiden Media II -hankkeiden kautta jo nyt ja että Tanska sai suurta
hyötyä myös sen edeltäjältä, Media 95:ltä.
EU:n Media II -järjestelmällä on jaettavana yli kolme miljardia
Tanskan kruunua ajanjaksolle 1995 - 2000. Eurooppalaiselle av-alalle
myönnettävä tuki kattaa laajan viestinalan elokuvista aina
multimediapohjaisiin animaatioihin. Media II on ensimmäisenä
toimintavuotenaan myöntänyt tukea seuraaville projekteille: 50
elokuvafestivaalia, joilla on ollut yhteensä kaksi miljoonaa osallistujaa,
57 Euroopan markkinoille suunnattua televisio-ohjelmaa
(fiktiota, dokumentteja ja animaatioita), 300 animaatioprojektia ja 25
yritysyhteistyöprojektia, joiden puitteissa yli 3300 ammattilaista on
osallistunut jatkokoulutukseen yli 60 kurssilla.
TF/Media Desk Danmark -yhtiön ilmoitus
Tanskalaiset elokuvaohjaajat haastavat Tanskan radion oikeuteen Tanskan elokuvaohjaajien yhdistys ja amerikkalainen elokuva-ohjaaja Sidney
Pollack ovat haastaneet Tanskan radion oikeuteen ohjaajien ns. moraalisen
oikeuden rikkomisesta. Tanskan radio on näyttänyt leikattuja
laajakangaselokuvia, jotka on sovitettu täyttämään koko
televisioruudun niin, että ruudun ylä- ja alaosaan ei jää
mustaa reunaa. Pahimmassa tapauksessa se merkitsee sitä, että jopa
puolet kuvasta leikkautuu pois.
Kun kyse on elokuvasta, jossa ohjaaja tietoisesti käyttää
laajakangaskokoa kuviensa sommittelussa, leikkaaminen pilaa komposition.
Noin joka kymmenes elokuvateattereita varten tehty elokuva on
laajakangaselokuva.
Tanskan elokuvaohjaajien yhdistys viittaa tekijänoikeuslain 3.
pykälän 2. kohtaan, jonka mukaan "taideteosta ei saa muuttaa tai
esittää yleisölle tavalla, joka loukkaa tekijän kirjallista
tai taiteellista mainetta tai erikoislaatua". Tanskan elokuvaohjaajien
mielestä asiassa tulee langettaa tuomio, jonka mukaan elokuvien
leikkaaminen kyseisellä tavalla on laitonta.
Oikeusjuttu Tanskan radiota vastaan alkoi hovioikeudessa 20.1.1997. Sitä
voidaan pitää ennakkotapauksena: myös muut tanskalaiset
tv-asemat näyttävät leikattuja elokuvia, ja elokuvaohjaajat
aikovat nostaa kanteen myös niitä vastaan, mikäli juttu Tanskan
radiota vastaan päättyy voitollisesti. Asia saataneen
päätökseen maaliskuun aikana. CVA
Ennätysmäinen kirjanmyynti vuonna 1996 Television ja yleensäkin sähköisten viestimien yhä
hallitsevampi asema sai 90-luvun alussa monet povaamaan kirjan nopeaa kuolemaa.
Useiden suurten tanskalaisten kustantamojen mukaan ennustus ei kuitenkaan ole
käynyt toteen, vaan kirjanmyynnin odotetaan päinvastoin kasvavan
Tanskassa huomattavasti myös vuonna 1996 (samoin kuin vuonna 1995).
Vuoden 1996 kokonaismyynnin viralliset luvut julkistetaan vasta vuoden 1997
syyskuussa.
Kasvuun on vaikuttanut elämäkerrallisten teosten ja
yleensäkin asiaproosan suosio, ei niinkään klassinen
kaunokirjallisuus eikä varsinkaan käännetty kaunokirjallisuus.
Osa kasvusta on tosin selitettävissä sillä, että
kirjamarkkinat ovat määritelleet itsensä uudelleen;
nykyään pyritään julkaisemaan yhä enemmän
hyviä, myyviä tarinoita. CVA
Tekijänoikeuslain muutos
Tekijänoikeuslakia muutettiin joulukuussa 1996 niin, että radio- ja
tv-ohjelmien kaapeliverkon tms. kautta tapahtuvaa ohjelmien siirtoa koskeva
sopimuspakko korvautuu ns. sopimuslupajärjestelmällä. Muutos
koskee 27.9.1993 säädetyn satelliitti- ja kaapelidirektiivin
määräyksiä.
Lainmuutos tarkoittaa sitä, että kaapelijakelussa on 1.1.1998
lähtien voimassa sopimuslupajärjestelmä: radio- ja tv-ohjelmien
siirtämistä suunnittelevan kaapeliyhtiön on solmittava sopimus
sellaisen järjestön kanssa, joka edustaa oleellista osaa
tietyntyyppisiä teoksia tuottavista tanskalaisista oikeudenomistajista.
Sopimuksesta seuraa, että sen piiriin kuuluvat myös sellaiset
oikeudenomistajat, joita sopimuksen toisena osapuolena oleva järjestö
ei suoranaisesti edusta. Kulttuuriministeri päättää,
mitkä järjestöt hyväksytään sopimuspuoleksi.
Uutta on se, että myös kaikki langattomat lähetykset -
koodatut lähetykset mukaanlukien - kuuluvat tekijänoikeuslain 35.
pykälässä määritellyn uuden
sopimuslupajärjestelmän piiriin. Useimpien tanskalaisten
kaapeliyhtiöiden on solmittava sopimus ohjelmien siirtämisestä,
mutta enintään kahden liittymän kaapeliyhtiöt saavat
siitä vapautuksen.
Mikäli osapuolet eivät pääse yksimielisyyteen jonkin
ohjelman siirtämisestä, asia voidaan tuoda
tekijänoikeuslautakuntaan, joka arvioi valitukset konkreettisesti, antaa
arvionsa perusteella mahdollisesti luvan kyseisen ohjelman siirtämiseen ja
päättää siirtämisehdoista. Päätös
koskee silloin kaikkia oikeudenomistajia.
Muutos astuu voimaan 1.1.1998. CVA
Palaa sisällysluetteloon
|
| |
|
Julkisten yritysten asema digitaalisessa tulevaisuudessa
Rolf Brandrud, NRK Interaktiv -osaston toimituspäällikkö, on
laatinut digitalisoitumista koskevan raportin Pohjoismaiden ministerineuvoston
toimeksiannosta. Raportti julkaistiin tammikuussa, ja siinä
kiinnitetään huomiota eetteriviestimien digitalisoinnin
vauhdittumisen myötä ajankohtaistuviin kysymyksiin.
Digitalisoinnin kautta katsojien ulottuville tulee satoja tv-kanavia
satelliitin kautta. Voimmeko peittää Pohjolan lasikuvulla? kysyy
Brandrud. Vai pitääkö meidän kohdata haasteet
offensiivisesti? Raportissa käsitellään pohjoismaisten julkisten
yleisradioyhtiöiden asemaa ennen edessä olevaa lähetysten
digitalisointia, sen aikana ja sen jälkeen.
Raportissa on käytetty kirjallisia lähteitä sekä
Pohjoismaiden ja Ison-Britannian yleisradio- ja teleyhtiöissä
työskentelevien 50 johtajan haastatteluja. Työ aloitettiin vuoden
1996 syyskuussa.
Raportissa korostetaan kahta näkökohtaa:
* Haasteet. Siirtyminen nykyisestä analogisesta
lähetysteknologiasta huomisen digitaaliseen teknologiaan merkitsee
sitä, että satelliitin kautta välitettävien kanavien
lukumäärä kasvaa lähes rajattomasti. Tämä
horjuttaa viranomaisten viestinpolitiikan perustaa.
* Mahdollisuudet. Yleisökontaktit ovat pohjoismaisten julkisten
yleisradioyhtiöiden vahvin puoli. Siksi useimmat eivät oletettavasti
tule pitämään kiirettä digitaalisia
satelliittilähetyksiä varten tarvittavien vastaanottimien
hankkimisessa. Julkiset yleisradioyhtiöt voivat vastata vähitellen
kasvavan digitalisoituneen vähemmistön haasteeseen
kehittämällä yleisökontaktejaan interaktiivisten
mahdollisuuksien kautta niin, että käyttäjät saavat itse
säädellä omaa viestintenkäyttöään.
SVT:n tekninen kehityspäällikkö Per Appelquist,
Kööpenhaminan yliopiston elokuva- ja viestintätieteen lehtori
Henrik Søndergaard ja Oslon yliopiston media- ja viestintälaitoksen
apulaisprofessori Trine Syvertsen ovat toimineet raportinlaatijan
asiantuntijaryhmänä.
Pohjoismaiset kulttuuriministerit käsittelevät raporttia
Pohjoismaiden ministerineuvostossa vuoden 1997 kesäkuussa.
TF/Rolf Brandrud/NRK
Pohjoismaisten sanomalehtien painosluvut nousussa - ja laskussa
Pohjoismaisten sanomalehtien vuotta 1996 koskevat luvut ovat valmiit. Norjassa
kokonaisluvut heijastavat stabiileja, jonkin verran kasvavia markkinoita.
Ruotsissa ja Suomessa painoskäyrät ovat kokonaisuutena katsoen
laskusuunnassa. Tanskassa on heikkoa nousua, mutta nousu tapahtuu hyvin
vaikeilla lehtimarkkinoilla. Kaikkien Pohjoismaiden painosluvut ovat tulosta
yleisen valtiontalouden ja kilpailevien toimintojen ja viestimien
yhteispelistä. Vain Suomessa tabloidilehdistö - tyypilliset
iltalehdet - on selviytynyt edes tyydyttävästi viime vuosina.
Yhteinen tendenssi muissa pohjoismaissa (Islannin luvut puuttuvat) on
iltalehtien lukijakunnan pieneneminen.
Esim. tanskalaisen B.T.-lehden painos laski 49.000 kappaletta ja Ekstra
Bladetin 44.000 kappaletta ajanjaksona 1991-96. Noin 10 vuotta sitten
molempien lehtien painosmäärä oli 250.000 kappaletta, kun taas
vuoden 1996 luvut ovat Ekstra Bladetin osalta 166.038 ja B.T.:n osalta
147.684.
Tanskassa on jäljellä enää kaikkiaan 30
päivälehteä. Suomessa sanomalehtien
kokonaispainosmäärä laski 330.000 kappaletta vuodesta 1991
vuoteen 1992. Vuoden 1991 yli neljän miljoonan kappaleen
kokonaispainoksesta on suuri pudotus vuoden 1996 kokonaispainokseen, joka on
3.338.057 kappaletta. Suomen talous on kuitenkin kohenemassa, mikä
vaikuttanee vuoden 1997 tilastoihin. Pohjoismaiden suurin lehti Helsingin
Sanomat on säilyttänyt asemansa vaikeina vuosina; vuoden 1996
painosmäärä oli 470.283 eli vain noin 8000 vähemmän
kuin parhaana vuotena 1990. Norjan päivälehdistön asema on
vahva: tilastojen mukaan sanomalehtiä oli vuonna 1995 600 kappaletta
tuhatta asukasta kohti eli sama määrä kuin vuonna 1991.
Kokonaispainosmäärä nousi aavistuksen verran 2.929.008
kappaleeseen vuonna 1996. Näin norjalaiset sijoittuvat maailman kansojen
joukossa lähelle kärkeä sanomalehtien lukemista koskevassa
tilastossa.
Muualla Pohjoismaissa suunta on laskeva. Suomessa sanomalehtiä oli 547
kappaletta tuhatta asukasta kohti vuonna 1991, kun niitä vuonna 1995 oli
vain 464. Tanskassa luvut olivat vastaavasti 345 ja 310 ja Ruotsissa 515 ja
464. Ruotsalaisten aamulehtien päivittäinen
painosmäärä on 1990-luvulla laskenut lähes 400.000
kappaletta. Paras vuosi oli 1990, jolloin painosmäärä oli
3.790.000. Kahden viime vuoden aikana on tapahtunut raju lasku: vuonna 1995
130.000 kappaletta ja vuonna 1996 vielä 136.700 kappaletta.
TF/Pressens Tidning
Palaa sisällysluetteloon
|
| |
|
Eteenpäin vai taaksepäin? Julkisten viestinyhtiöiden nykytilanne Pohjoismaissa
Pohjoismaissa julkisen palvelun viestimillä on edelleen tärkeä
asema ja siksi niihin kiinnitetään suurta huomiota
viestintäpolitiikassa. Mielenkiinto kohdistuu lähinnä julkisiin
televisiokanaviin, jotka epäilemättä ovat sekä
tärkein että uhatuin osa pohjoismaista
viestintäjärjestelmää. Julkisten viestinyhtiöiden
toimintaehdot muuttuvat nopeasti ja siksi saattaa olla paikallaan katsoa
sitä, mitä viime vuoden aikana oikeastaan on tapahtunut. Ovatko
julkisten televisioyhtiöiden kanavat menettäneet yhä
enemmän maaperää kilpaillessaan kaupallisen television kanssa,
vai ovatko ne pikemminkin vahvistamassa asemiaan? Kysymykseen ei ole
yksiselitteistä vastausta, toisaalta siksi, että molemmat
kehityssuunnat näyttävät mahdollisilta, toisaalta vastaukseen
vaikuttaa myös se, mitä julkisella palvelulla
ymmärretään. Joka tapauksessa arvioitavina ovat
kehityssuuntaukset, joita vielä ei voi koota yhteen selväksi
kuvaksi.
Poliittinen tuki
Yksi tärkeimmistä myönteisistä suuntauksista, jotka ovat
vahvistuneet viime vuosina, on julkisen palvelun viestinten merkityksen
tiedostaminen poliittisesti. Niiden nauttima poliittinen tuki ei ole tainnut
koskaan olla suurempi kuin nykyisin, lähinnä siksi, että
lähes kymmenen vuotta jatkunut kilpailu julkisten ja yksityisten kanavien
välillä on osoittanut, että julkisen palvelun kanavilla on
tärkeitä ominaisuuksia, joihin kaupalliset kanavat eivät
yllä. Julkisten viestinyhtiöiden byrokratiaan, holhoukseen ja
resurssien tuhlaukseen kohdistunut kritiikki on laantunut sitä mukaa kun
vanhat monopolilaitokset on muutettu resursseja (entistä) tehokkaammin
hyödyntäviksi yhtiöiksi ja kun nämä ovat antaneet
julkisen palvelun käsitteelle uuden sisällön. Mikään
ei viittaa siihen, että poliitikot olisivat valmiit hautaamaan julkisen
palvelun yhtiöt, mutta on kuitenkin huomattava, että kehitys
riistäytyy poliitikkojen käsistä, vaikka he suhtautuisivat
hyvinkin myönteisesti. Se ei riitä tilanteessa, jossa markkinat ja
jossain määrin tekninen kehitys ovat ratkaisevia
tekijöitä.
Markkinoiden kehitys
Markkinoiden kehitystä tarkasteltaessa on todettava, että vanhat
lupamaksuin rahoitetut televisiokanavat (DR, SVT, NRK ja YLE) ovat
hävinneet markkinaosuuksia viime vuonnakin, vaikkei taantuma olekaan
dramaattinen. Sitä vastoin "hybridikanavat" (Tanskan TV2, Norjan TV2 ja
Ruotsin TV4), joita ainakin jossakin mielessä voidaan pitää
julkisen palvelun kanavina, jatkavat menestystään. Kaiken kaikkiaan
julkisen palvelun kanavat ovat siis pärjänneet aika hyvin myös
viime vuonna. Hybridikanavilla on ollut vaikeuksia julkisen palvelun
vaatimuksen täyttämisessä (etenkin TV4:llä, mutta
myös Norjan TV2:lla ja vähäisemmässä määrin
Tanskan TV2:lla), ja onkin todennäköistä, että
kiihtyvä kilpailu kaupallisten televisiokanavien kanssa, mukaan lukien
digitaaliset maksukanavat, jopa heikentävät entisestään
näiden kanavien antamaa julkista palvelua. Pidemmällä
tähtäimellä on kuitenkin epävarmaa,
säilyvätkö hybridikanavat ylipäätään,
sillä niiden edellytykset ovat katoamassa. Kuten tiedetään,
hybridikanavatoiminnan perustana ovat erityiset sopimukset, jotka antavat
hybridikanaville yksinoikeuden käyttää maaverkkoa kaupalliseen
lähetystoimintaan, mutta tätä vastaan kanavien on
täytettävä tiettyjä ohjelmapoliittisia tavoitteita ja
eräissä tapauksissa jopa maksettava erityisveroa valtiolle (TV4).
Näin on hybridikanaville toistaiseksi varmistettu hyvä kannattavuus,
sillä käytännössä ne saavat monopolin koko maata
kattaviin mainoksiin. Kaupalliset kilpailijat, kuten esimerkiksi Kinnevikin
TV3, joutuvat käyttämään satelliittiyhteyksiä ja
niiden ohjelmia voi tällä hetkellä seurata vain noin puolet
väestöstä. Mitä todennäköisemmin
satelliittilähetyksiä seuraavan väestön osuus kasvaa
jatkuvasti lähivuosina, mm. siksi, että digitalisoitumisen
myötä kanavien tarjonta kasvaa valtaviin mittoihin ja näin
ollen satelliittitelevisio tulee katsojille yhä houkuttelevammaksi. Kun
satelliittikanavia seuraavan väestön osuus on kasvanut noin 75
%:iin, häviää maaverkon käytön kaupallinen etu ja
tällöin hybridikanavat menettävät nykyisen
monopoliasemansa. Silloin ei myöskään ole enää
perusteita hybridikanavien ohjelmapoliittisille velvoitteille (eikä
veroille), ja kanavien olemassaolo nykyisen kaltaisina hankaloituu. Norjan
TV2:n ja TV4:n lienee mahdollista vaatia "edullisempia" lupaehtoja ja MTV
saattaa vapautua nykyisistä YLE:lle suorittamistaan maksuista. Tanskan
TV2, joka ei ole yksityinen kanava, kuten muut hybridikanavat, ei voi samalla
tavoin uhata "siirtyvänsä satelliittiin", mutta senkin osalta
saattaa olla välttämätöntä soveltaa lievempiä
ohjelmapoliittisia velvoitteita tai myöntää sille enemmän
lupamaksuista karttuneita varoja, jotta kanava voisi jäädä
henkiin.
Uusia kilpailijoita
Maaverkon käyttöoikeuden arvoa ei uhkaa yksin satelliittikanavia
seuraavan yleisön kasvu, vaan myös se, että poliitikot ovat
viime aikoina sallineet kilpaileville kanaville pääsyn verkkoon
edullisin ehdoin. Norjassa on paikallistelevisio saanut luvan
välittää satelliittiohjelmia mainoksineen. Tanskassa
kaupallinen paikallistelevisio on saanut mahdollisuuden rakentaa koko maan
kattavan verkon ja Suomessa on äskettäin myönnetty toimilupa
taas uudelle koko maan kattavalle, mainosrahoitteiselle televisiokanavalle
(Ruutunelonen Oy - PTV4). Tämä merkitsee vapaata kilpailua
mainosvaroista ja seurauksena lienee "kaupallisempi" ohjelmatarjonta ja
resurssien väheneminen, joka tuskin voi olla vaikuttamatta ohjelmien
laatua heikentävästi.
Viime vuoden kehityksen pohjalta nousee kuva, jossa on
nähtävissä huomattavasti kiristynyt kilpailu, joka
todellisuudessa saattaa muodostua suuremmaksi ongelmaksi mainosrahoitteisille
kanaville kuin niiden luparahoitteisille kilpailijoille. Mitä useampia
kanavia markkinoilla on, sitä pienempiä katsojamääriä
kukin kanava voi itselleen toivoa. Tässä tilanteessa
luparahoitteisilla kanavilla on etua useampien kanavien
käytöstä ja uusista jakelumuodoista (multimedia, maksutelevisio
jne.). Sekä DR että NRK, joilla kummallakin oli aiemmin
käytössään vain yksi kanava, ovat viime syksynä
avanneet uudet kanavat (DR2 ja NRK2) voidakseen saavuttaa
tyydyttävät markkinaosuudet ja välttääkseen
joutumasta erikoiskanavien suppeaan joukkoon. Teknisistä syistä
niiden kattavuus on vielä rajallinen. Siksi ei vielä voida puhua
todellisesta kahden kanavan järjestelmästä, kuten SVT:n ja
YLE:n kohdalla. Tämä selittää osaltaan sen, että
niiden markkinaosuudet toistaiseksi ovat vaatimattomat (2 %), ja että
pahat kielet ovat muuttaneet "julkisen palvelun" "salaiseksi palveluksi".
Resurssiongelmia
Uudet lisäkanavat korostavat eräitä taloudellisia ongelmia,
jotka jo aiemminkin ovat olleet tyypillisiä julkisille
viestinyhtiöille. Poliittisesta tahdosta huolimatta lupamaksuja ei ole
voitu korottaa niin paljon kuin olisi tarpeen. Ohjelmien ja oikeuksien,
varsinkin urheiluohjelmien, hintojen valtava nousu, merkitsevät
sitä, että lupamaksuin kerättyjä varoja riittää
yhä harvempiin kohteisiin, ja siksi julkisen palvelun kanavat ovat
yhä enenevässä määrin pyrkineet hankkimaan
lisätuloja, muun muassa sponsorirahoituksin, yhteistuotannoin, palveluja
myymällä ja perustamalla joint venture -yrityksiä kaupallisten
yhtiöiden kanssa. Tanskassa DR ja TV2 ovat liittoutuneet
jalkapallojärjestön (DBU:n) ja TeleDanmarkin kanssa perustaakseen
urheiluohjelmien maksutelevisiokanavan. Se ei tietenkään ole
täysin ongelmaton ratkaisu, sillä se hälventää
osaltaan julkisen palvelun kanavien identiteettiä riippumattomina
laitoksina. Vaikuttaa kuitenkin vahvasti siltä, että halusivatpa ne
sitä tai eivät, julkisen palvelun kanavien on pakko laajentaa
tuloperustaansa.
Digitaalinen haaste
Tähän asti julkisen palvelun viestinten ensisijaisena haastajina ovat
olleet kotimaiset mainosrahoitteiset kanavat, mutta todellinen uhka, joka
pakottaa julkiset viestinyhtiöt etsimään uusia
rahoituslähteitä, tulee muualta. Uhkana ovat ulkomaiset
maksukanavat, jotka tällä hetkellä ovat vakavissaan
tunkeutumassa Pohjoismaiden markkinoille, ja jotka nyt aloittavat
digitaalitelevision käyttöönottoa. Kilpailu tulee
kiristymään tiukemmaksi kuin mitä tähän asti on
koettu, ja sen lisäksi hintakehitys tulee etenemään aimo
harppauksen, kun maksukanavien on pakko saada houkuttelevia ohjelmia, jotta ne
saisivat katsojat hankkimaan digitaaliohjelmien vastaanottamiseen tarvittavat
laitteistot. Julkisen palvelun viestinten kohtalo tulee ratkaisevasti
riippumaan niiden taloudesta. Lisäksi on tehtävä
strategiavalintoja ohjelmien digitaalivälitykseen
siirryttäessä. Monissa Pohjoismaissa on suunnitteilla digitalisoida
julkisten viestinyhtiöiden nykyisin käyttämät maaverkot.
Sen taustana on etenkin toive säilyttää kilpailun
säätely valtiolla nykyisen mallin mukaan. Edellytykset tälle
ovat kuitenkin jo häviämässä, ja näyttää
siltä, että digitaalinen satelliittijakelu sivuuttaa täysin
maaverkon käytön, koska se on houkuttelevampi
käyttäjän kannalta paljon suuremman kapasiteettinsa vuoksi.
Vaarana on, että julkisen palvelun viestimet sidotaan jakeluverkkoon,
joka on vanhentunut jo ennen kuin se otetaan käyttöön.
Henrik Søndergaard, Ph. D., lehtori
Kööpenhaminan yliopiston
elokuva- ja viestintätieteen laitos
Palaa sisällysluetteloon
|
| | | | | | | |